Hamlet ja Graalin malja
20.02.2012 17:17
Innostunut ja lahjakas ihminen voi saada ihmeitä aikaan.
Tämä on tiedetty jo pitkään. Uusin tekniikka kuitenkin moninkertaistaa nämä
vaikutukset, sillä yksittäinen ihminen voi nykyisin halutessaan tehdä asioita,
joista aikaisemmin saattoi vain unelmoida. Tietoverkoissa tieto kulkee ja
muokkaantuu käytännössä ilmaiseksi, mikä entisestään vahvistaa tätä ilmiötä. Ihmisten
väliset tehokkuuserot voivat nykyisin olla jopa monituhatkertaisia, jos vain into
tehdä, tekniikka, osaaminen ja verkostot ovat kunnossa. Tämä selittää niin
Googlen kuin Rovionkin menestykset. Tämä voima on ehtymätön menestyksen lähde,
moderni Graalin malja.
Jonah Lehrer selvittää uusimmassa Wired-lehdessä, miksi
menestys tuntuu räjähtävän esiin vain tietyissä paikoissa ja sielläkin vain tietyn
ajan. Kirjoitus perustuu tilastotieteilijä David Banksin tutkimuksiin. Banksin
mukaan lahjakkuus ei nouse maailmalla esiin tasaisesti. Miksi länsimaisen
sivistyksen luojat Platon, Socrates, Aristofanes ja monet muut nousivat kaikki juuri
Ateenassa 440-380 ekr? Miksi taiteen muurinmurtajat Michelangelo, da Vinci,
Botticelli ja Donatello toimivat kaikki pienessä 70 000 asukkaan Firenzessä
vuosina 1440-1490? Mistä ilmaantuivat Tulenkantajat 1920-luvun Suomeen? Miksi pieni
Suomi oli viime vuosikymmenellä mobiiliteknologian veturi?
Menestys vaatii tarkoituksen, joka innostaa ihmiset
käyttämään lahjojaan. Tilastojen valossa on selvää, että pelkkä raha ei riitä.
Viime vuosisadan taloustieteilijät olivat väärässä. Ihmisiä ei aja menestykseen
silkka ahneus, vaan useimmiten jokin jalompi tarkoitus, tarina joka sytyttää.
Toisekseen tarvitaan sekoitus erilaisia ihmisiä. Yksi prosentti lisää
maahanmuuttajia, joilla on vähintään toisen asteen tutkinto, nostaa
myönnettyjen patenttien määrää 9-18 prosenttia. Lahjakkuudesta voimaa saavilla
alueilla on myös enemmän homoseksuaaleja kuin muualla. Ei siksi, että
homoseksuaalisuus sinällään korreloisi lahjakkuuden kanssa vaan siksi, että
suvaitsevainen ilmapiiri vetoaa sekä homoseksuaaleihin että luo pohjaa avoimuudelle
joka johtaa menestykseen. Kolmanneksi kysymys on koulutuksesta. William
Shakespeare oli kirjoitustaidottoman kauppiaan poika. Kiitos silloisen Englannin
koulutuspoliittisen uudistuksen Shakespeare pääsi kuitenkin opiskelemaan ja
muuttamaan maailmanhistoriaa tarinoillaan. Neljänneksi tarvitaan taho, joka
rahoittaa riskinottoa. Firenzessä Medicin suku rahoitti kokeellisia taiteilijoita,
jotka toivat aikoinaan perspektiivin maalauksiin. Joku myös rahoitti
Shakespearea niinä yrityksen ja erehdyksen vuosina, jolloin hän kirjoitti
lukuisia osin surkeitakin tekeleitä ennen Romeota ja Juliaa tai Macbethia ja Hamletia.
Miten tämä kaikki liittyy tämän päivän Suomeen? Meillä on
kenties maailman koulutetuin ja osaavin kansa. Me olemme myös tasa-arvoisia ja
suvaitsevaisia, josta todisteena juuri käydyt presidentinvaalit. Toisella
kierroksella molemmat ehdokkaat suorastaan kilpailivat suvaitsevaisuudellaan.
Tällaisin teemoin ei monessa maassa presidentinvaaleja käydä. Innostava tarina
on meiltä vielä hakusessa, mutta valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen vuosien
takaisessa unelma-ajattelussa on aineksia syvempäänkin tarinaan. Samoin pääministeri
Jyrki Kataisen puheiden takaa voi löytää entisen tulevaisuusvaliokunnan
puheenjohtajan tulkintoja Pekka Himasen kukoistusajattelusta. Toivon että
molemmalta nuorelta ministeriltä löytyy aikaa jatkaa pohdintojaan, sillä Suomi
kaipaa kipeästi sitä Suurta Tarinaa. Riskinoton osalta olemme kuitenkin
onnettomassa tilanteessa. Meiltä puuttuu niin riskinoton kulttuuri, epäonnistumisen
sietäminen kuin myös rahoitus, jolla antaa riskinottajille tilaa yrittää.
Mitä pitäisi tehdä? Meidän on luotava pikaisesti Suomeen yksityinen
riskirahoitusjärjestelmä, joka avaa ovet kasvuyrityksille menestyä. Meidän on
avattava Avoimen Datan hengessä julkinen tieto kaikille edelleen
jalostettavaksi, karttatietojen lisäksi paljon muutakin lähtien säätiedoista ja
päättyen Yleisradion arkistoihin. Meidän on tuettava kasvuyrityksiä
kansainvälisille markkinoille jo heti alkuvaiheessa, koska kotimarkkinamme eivät
riitä suureen menestykseen. Meidän on purettava taloutemme monopolit ja
oligopolit, jotka eivät anna uusille yrittäjille tilaa kasvaa. Meidän on
muutettava nykyinen byrokraattinen ja käskyttävä työkulttuurimme, jotta suurissakin
työpaikoissa työntekijä voisi käyttää omaa intohimoaan vapaammin yhteiseksi
hyödyksi. Meidän on vaalittava ja kannustettava eri alojen lahjakkuuksia yhtä
määrätietoisesti kuin me vaalimme ja kannustamme jääkiekkojunioreita.
Thomas Stearns Eliot puki tämän kaiken osuvasti sanoiksi.
Suuren menestyksen ajoista ei löydy sen enempää lahjakkuutta. Suuren menestyksen
aika vain tuhlaa lahjakkuutta vähemmän.
T.S. Eliot sanoi myös:
Flesh and blood is weak and frail,
Susceptible to nervous shock;
While the True Church can never fail
For it is based upon a rock.
Sarkasmia, vaikka katolista. Itse olen sarkastinen sosialidemokraatti. Ymmärrän kyllä ajatuksesi kriittisen massan ja riskinoton merkityksestä, mutta mitä hyvää on tällaisessa:
“Ihmisten väliset tehokkuuserot voivat nykyisin olla jopa monituhatkertaisia.”
Ok. Niin voivat olla tuloerotkin, mutta yleensä niinpäin, että me tehokkaammat saamme tuhannesosan tai vähemmän noiden (teiden) liliuksien tuloista.
Oletko Jungner lukenut oman puolueesi lehteä viimeaikoina? Demarin maailmassa yrittäminen ja työllistäminen on ahneutta, joka johtaa tuloerojen räjähtämiseen. Epäonnistuminen ja häpeä ja onnistuminen on riistoa. Kun SDP:n maailmassa on vain väärintekijöitä ja häviäjiä, on aika turha puhua riskirahoitusjärjestelmistä.
Nyt minä ymmärrän kuinka toisenlaisessa todellisuudessa Mikael elää minuun ja moneen muuhun demariin verraten. Mikael käy eräänlaista “tähtien sotaa” ja minä kaivan toukkia mennäkseni pilkille.
Michael, ei sinusta todellakaan ole “meidän sosialidemokraattien” puoluesihteeriksi: sinähän olet innostunut, idealisti, vastuunkantaja, yritteliäs ja näkijä. Asetupa nyt puolueeseemme ja ala vaatia valtiolta, kunnilta ja yrityksilta rahaa jokaiselle halun ja tarpeen mukaan.
Mikael, kiitos kirjoituksestasi, jossa rokaiset avoimuuden ja luovuuden rohkeaa käyttöä. Minun näkemykseni on myös, että rahan ja vallan ahneus näivettää luovuuden. Itsevaltius nyppii loistavankin kukkasen terälehdet ja siten kuihduttaa sen. Menestyksen taustalla on luovuuden, toisen arvostamisen ja osallistavan kulttuurin ilmapiiri. Nyt tarvitaan rohkeita ihmisiä toimintaan tuulettamaan tunkkaisia nurkkia. Toiminnassa on oltava iloa ja pikettä ja jopa irtiottoa vanhasta. On annettava tilaa luovuudelle ja uskallettava kokeilla erilaisia toimintatapoja.
Rakentavan palautteen antaminen ja rohkaisu nuorille / uusille toimijoille pitää olla jokapäiväisenä käytäntönä.
Mikael, jatka pohdiskelujen käynnistämistä, sinua tarvitaan sosialidemokraattisen liikkeen virkistäjänä.
Mikaelin puheet on punnittu jo lehdistössä. Kyse on vain siitä miten lehdistö meitä nykyään kohtelee!
Todellinen demari ei niitä kuuntele, vaan pitää oman näkemyksensä. Mikael on töksäyttävä puhuja, mutta kuten luemme, hän on erittäin pohdiskeleva ja asioista perillä. Meiltäkin tämä vaatisi asiohin syvällistä perehtymistä ennenkuin sanomme mitään? Olemme kuitenkin menossa kohti vaaleja: Tarvitsemme kaikki mukaan.
Tarkoitusperämme kuitenkin on puolustaa vähempiosaisia, eikö niin!
Terv : Jari
Kiitos Mikael loistavasta ja analyyttisesta tahto-tila puheesta. Tällaista puhetta ja henkeä sosialidemokraatit tarvitsevat juuri nyt. Uskon, että juuri sinun kaltaisesi – rohkeat ja tulevaisuuden uskoiset idealistit – sosialidemokraatit loivat pohjan liikkeellemme ja sen suurille tavoitteille yli sata vuotta sitten. Nyt on meidän aika luoda tämän vuosituhannen suuret tarinat ja tavoitteet. Toivon, että jaksat kantaa soihtua edelleen, vaikka se raskaalta joskus tässä porukassa voi tuntuakin.
Maija